Yhteinen matka
Oli kesä 1981 ja olin töissä ravintolassa. Minut oli palkattu oppisopimusoppilaaksi. Eräs tietty kokki juoksutti minua milloin mitäkin tyhjää hakemaan. 16.7 tällä kokilla oli nimipäivät ja hän kutsui minut yksille….
Hyvinkin pian huomasimme viihtyvämme yhdessä. Kesä vaihtui syksyksi ja ennen kuin huomasimme olikin jo seuraava kesä. Heinäkuun kymmenes päivä sanoimme toisillemme TAHDON.
Elämä ei ole ollut helppoa aina. Mutta silloin 33 vuotta sitten lupasimme tukea toisiamme niin myötä kuin vastamäessä. Ja niitä mäkiä on ollut molempiin suuntiin. Olemme saaneet neljä ihanaa lasta ja kolme lastenlasta. Ja olemme edelleen yhdessä. Toki joskus on käynyt mielessä, että laitaisimme lusikat jakoon, mutta silloin 33 vuotta sitten lupasin itselleni että en anna periksi.
Olen itse avioerolapsi ja kokenut sitä myötä paljon epämiellyttäviä asioita. Muistan olleeni noin 14 vuotias, kun neuloin sukkia, ajattelleeni että haluan perheeni olevan yhdessä ja tukevansa toisiaan. Halusin harmoniaa ympärilleni.
Mutta aina elämä ei mene kuten kuvittelee. Ja onneksi sitä ei tiedä. Elämä on opettanut kantapää opiston kautta, että elämä on tässä ja nyt. Nauti niistä hetkistä juuri sillä hetkellä kun ne koet. Elämä ei ole sitku…
Vaan NYT. Tartu hetkeen. Älä mieti mitä muut ajattelevat, sillä kyse on sinun hetkestäsi.
N A U T I
Yhteistä matkaa olemme kulkeneet jo 33 vuotta ja jos luoja suo on vuosia vielä edessäpäin
